Ihmissusi Jean Grenier

Jean Grenier

Jean Grenier (n. 1590–1610) oli ihmissudeksi epäilty poika, joka mainitaan muun muassa Sabine Baring-Gouldin kirjassa The Book of Were-Wolves (1865). Tiedot hänestä perustuvat vuonna 1603 pidetyn oikeudenkäynnin asiakirjoihin.

Jean Grenier oli köyhän työläisen poika S. Antoine de Pizonin kylästä, vaikka hän itse väittikin olevansa papin poika. Kolme kuukautta ennen kohtaustaan hän oli lähtenyt kotoaan ja ollut sekalaisissa töissä eri paikoissa tai kerjännyt maantiellä. Hän oli ollut monta kertaa hoitamassa maanviljelijöiden laumoja, mutta koska hän ei ollut hoitanut tehtäviään tyydyttävästi, hänet irtisanottiin. Kuulustelussa poika oli haluton paljastamaan tietoja menneisyydestään, minkä takia kaikki hänen antamansa tiedot tarkistettiin.

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynnissä Grenier myönsi tappaneensa ja syöneensä useita lapsia. Hän kertoi pääseensä sisään erääseen taloon pienessä kylässä ja löytäneensä sieltä pienen lapsen kehdostaan. Hän oli ottanut lapsen kehdostaan, paennut talosta ja syönyt lapsesta sen minkä jaksoi. Loput hän oli antanut toiselle sudelle. S. Antoine de Pizonin lähellä hän oli hyökännyt pienen lammaspaimentytön kimppuun ja syönyt hänet. Kuusi viikkoa ennen kiinnijäämistään hän oli hyökännyt taas yhden tytön kimppuun samalla alueella. Eparonissa hän olisi tappanut M. Millonin koiran, ellei omistaja olisi tullut suojelemaan eläintään.

Tämän lisäksi Grenier tunnusti yrittäneensä tappaa ja syödä Marguerite Poirierin, joka kuitenkin piti hänet kauempana kepin avulla. Kysyttäessä hän osasi tunnistaa Marguerite Poirierin viiden muun tytön joukosta ja kertoi tytön haavoista, jotka hän oli tehnyt hampaillaan. Lisäksi Marguerite Poirier pystyi ainoana ihmisenä todistamaan Grenierin muuttuneen sudeksi. Myös hänen hyökkäyksensä erästä pientä poikaa vastaan todistettiin, kun poikaa ja hänet pelastanutta setää kuulusteltiin.
>br> Grenierin mukaan hän oli juossut pitkin maata sutena siitä lähtien, kun hän oli kymmenen tai yhdentoista ikäinen. Silloin hänen naapurinsa Duthillaire (joidenkin lähteiden mukaan Pierre La Tilhaire) oli esitellyt hänet metsässä asuvalle mustapukuiselle miehelle, Metsän ruhtinaalle (Maître de la Forêt), joka oli merkinnyt hänet kynnellään ja antanut salvaa ja suden nahan, joiden ansiosta hän pystyi muuttamaan muotoaan sudeksi. Metsän ruhtinaan käskystä hän kulki kylissä tappamassa lapsia. Yleensä hän kävi kierroksillaan muutaman tunnin kerrallaan, kun kuu oli katoamassa, ja muuntautui öisin. Vain kerran hän matkasi Duthillairen kanssa, mutta he eivät olleet surmanneet ketään silloin.

Grenier syytti isäänsä avunannosta ja oman sudennahan omistuksesta. Hän myös kertoi, että oli isänsä kanssa ollut Grillanden kylässä, missä Grenier oli tappanut hanhia paimentamassa olleen tytön. Grenierin mukaan hänen äitipuolensa oli muuttanut erilleen hänen isästään, kun äitipuoli oli nähnyt isän oksentavan ulos koiran tassut ja lapsen sormia. Grenierin mukaan Metsän ruhtinas oli kieltänyt vasemman peukalonkynnen pureskelun.

Duthillaire pidätettiin ja Grenierin isä tuotiin oikeudenkäynnin eteen. Grenierin isän ja äitipuolen antamat lausunnot pitivät monessa kohtaa yhtä Grenierin kertomuksien kanssa. Kadonneiden lasten vanhempien antamat päivämäärät ja kaikki haavat, jotka Grenier kertoi tehneensä, sekä niiden tekotavat pitivät myös paikkansa Grenierin antamien tietojen kanssa.

Kun Grenier tuotiin isänsä luo, hän alkoi muuttaa tarinansa tietoja ja pitkään jatkunut kuulustelu keskeytettiin. Seuraavan kerran, kun isä ja poika olivat samassa oikeussalissa, Grenier ei juuri muuttanut kertomustaan.

Tuomio

Puolustuksen puolelta oikeutta kehotettiin unohtamaan noituus ja pedoksimuuntautuminen ja sen sijaan huomioimaan lapsen ikä ja mielentila. Grenier todettiin hyvin jälkeenjääneeksi. Puolustus esitti myös, että lykantropia on vain hallusinaatio, ja että todellinen ruumiinmuutos tapahtui vain hullun ihmisen mielessä. Niinpä Grenieriä ei voisi rangaista tästä rikoksesta. Lisäksi hänen moraalinen kehityksensä ja koulutuksensa todettiin olevan vähäisiä.

Oikeus tuomitsi Grenierin vangiksi Bordeaux'n luostariin, jossa hänelle opetettaisiin kristillisiä tapoja ja moraalia. Jos hän yrittäisi paeta, hänet surmattaisiin. Hänen isäänsä vastaan ei saatu todisteita ja mies vapautettiin oikeussalista syytteittä.

Myöhemmin

Heti vapauduttuaan luostarin alueelle Grenier juoksi puutarhoissa hullun lailla neljällä jalalla. Hän löysi verisen kasan kokilta ylijääneitä sisälmyksiä ja kävi niiden kimppuun syöden ne uskomattoman nopeasti.

Seitsemän vuoden luostarielämän jälkeen pojasta oli tullut hyvin ujo ja nöyristelevä eikä hän halunnut katsoa ketään kasvoihin. Hänen silmänsä olivat syvällä päässä ja rauhattomat, hampaat olivat pitkät ja hyvin ulkonevat. Grenierin kynnet olivat mustat ja joissain kohdista aivan loppuun kuluneet. Hänen mielensä oli tyhjä eikä hän näyttänyt ymmärtävän muita kuin aivan yksinkertaisia asioita. Hän kuoli kahdenkymmenen vuoden iässä.

Lähde:
Jean Grenier - Wikipedia