Salaseura - Ruusuristiläisyys

Ruusuristiläisyys

Ruusuristiläisyys on mystiikkaan perustuva liike, jonka väitetään saaneen alkunsa Christian Rosenkreutzin 1420-luvulla kokoamasta veljeskunnasta. Yleisesti tunnetuksi järjestö tuli Euroopassa 1600-luvulla, ja se oli uuden ajan alun tärkeimpiä okkultistisia virtauksia. 1700-luvulla, rationalismin aikana, ruusuristiläisyyden suosio hiipui. 1800-luvulta alkaen ruusuristiläisiksi itseään sanoneita järjestöjä alkoi syntyä Yhdysvalloissa ja Euroopassa osana okkultismin suosion kasvua.

Käsite ruusuristiläisyys periytyy nykytutkimuksen mukaan 1600-luvulta, jolloin julkaistiin kolme ruusuristiläistä manifestia, Fama Fraternitatis 1614, Confessio Fraternitatis 1615 ja Christian Rosenkreutzin kemialliset häät 1616. Yhdessä ne esittivät legendan saksalaisesta pyhiivaeltajasta nimeltä "C.R.C.", joka kolmannessa manifestissa esiteltiin Christian Rosenkreuziksi. Saksalainen teologi Johannes Valentinus Andreae (Johann Valentin Andeae) tunnusti omaelämäkerrassaan 16-vuotiaana kirjoittaneensa näistä viimeisen osan silkkana vitsinä (ludibrium). Teos poikkeaakin tyyliltään kahdesta muusta. Tekstin perusteella on esitetty, että Valentinuksen nuorena kirjoittamaa tekstiä on täytynyt ennen sen julkaisemista parannella, mutta alkuperäistä versiota ei ole tallessa. Tunnustus ei ole vaikuttanut kaikkiin. Esimerkiksi Rudolf Steiner luennoi vuonna 1923, että Johannes Valentinus kyllä fyysisesti kirjoitti teoksen mutta hänen kättään ohjasi henki.

Legendan mukaan Rosenkreutz oli opiskellut Lähi-idässä useiden okkultismin mestareiden johdolla ja perustanut ruusuristiläisjärjestön, jonka tarkoituksena oli "yleismaailmallinen ihmiskunnan uskonpuhdistus", johon kuului muun muassa poliittisen moninaisuuden ja paavinvallan lakkauttaminen. Ruusuristiläisen kirjallisuuden mukaan Christian Rosenkreutz kuoli 106-vuotiaana vuonna 1484. Rosenkreutzin elinaikana järjestön kerrottiin kasvaneen vain kahdeksan henkeä käsittäväksi, ja hänen kuoltuaan se katosi, mutta syntyneen uudelleen jälleen 1600-luvulla.

Myyttinen historia

Ruusuristiläisissä teksteissä viitataan usein aikaan ennen 1600-lukua, ja ruusuristiläiset ajattelevat, että ruusuristiläisyyttä on ollut olemassa jo silloin, tosin ei samalla nimellä. 1700-luvulla tullutta muun muassa egyptiläistä Isis–Osiris–Horus-myyttiä pidetään ruusuristiläisten parissa kristillisen kolminaisuuden ajattelun edeltäjänä.

Ruusuristiläisiä manifesteja ei niiden ilmestyessä yleensä pidetty vakavasti otettavina, vaan ne tulkittiin joko huijauksiksi tai allegorisiksi ohjelmajulistuksiksi. Kulki kuitenkin monenlaista huhua siitä, kuka seuraan kuului ja keneltä jäsenyyttä voisi anoa, koska manifesteissa ei mainittu kerhon osoitetta. Useat tuon ajan ruusuristiläisyyttä koskevat kirjoitukset ovat tästä syystä spekulatiivisia. Fama Fraternitatisin julkaiseminen aiheutti vasta- ja puolustuskirjoitusten vyöryn. Vuosina 1614–1620 välillä Euroopassa julkaistiin ruusuristiläisistä noin 200 kirjoitusta, jonka jälkeen (historioitsija Yatesin mukaan) manifestien aiheuttama myrsky äkisti päättyi.


Lähteet:
Ruusuristiläisyys - Wikipedia
Rosa et Crux 3/2004.
Paul Roland: Ikiaikojen viisaus. Ilmestyksiä, profetioita ja mystiikkaa. (Revelations. The Wisdom of the Ages: Prophetic Visions & Secret Knowledge to Guide Us Into the 21st Century, 1995.). Suom. Anuirmeli Sallamo. Gummerus, 2000. ISBN 951-20-5551-1.
Pekka Kilpinen: Vakavasti otettavaa huuhaata. Kurkistuksia historiankirjoituksen marginaaliin ja rivinväleihin. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-570-365-4.